You are hereBlogs / riittate's blog / Digitointiosaajien koulutus: kouluttajan näkökulma

Digitointiosaajien koulutus: kouluttajan näkökulma


By riittate - Posted on 14 June 2011

Kevätlukukausi tulevien digitointiosaajien koulutuksessa on onnellisesti ohi. Kakut on syöty, kamerat viety huoltoon ja opetussalissa on kuin muistona vain koulutettavien tietokoneet odottamassa syysopetuksen alkua. Mitä kiireisestä koulutuksen keväästä jäi käteen kouluttajalle? Ainakin se, että hyvätkin suunnitelmat aikatauluista ja opetuksen sisällöstä voivat muuttua kouluttajasta riippuvista ja riippumattomista syistä hetkellä millä hyvänsä. Joustoa siis tarvitaan, ja on löytynyt, niin kouluttajien, hankehenkilöstön kuin koulutettavienkin suunnalta. Koulutussuunnitelmat b ja c kannattaa kuitenkin tehdä noin varmuuden vuoksi. Vaikkapa viisi minuuttia ennen koulutuspäivän alkua.

Ensimmäistä kertaa koulutettaessa biologisten näytteiden digitoijia tässä mittakaavassa ei esikuvia tai valmiita malleja opetukselle ole ollut. Tämä on toisaalta antanut vapauden keskittyä niihin asioihin, jotka itse kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi niin digitointihankkeiden edistymisen kuin työllistävyyttä parantavan osaamisenkin kannalta. Toisaalta, tilanne voi johtaa myös epäonnistumisiin opetuksen laadussa ja koulutuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Itsearviointia on siis hyvä tehdä epäsäännöllisen säännöllisesti, eikä levätä laakereillaan ja antaa koulutuksen ”edetä omaa tahtiaan”. Onneksi myös koulutettavat ovat uskaltaneet antaa palautetta opetuksesta, samoin kuin toiveita ja ideoita sisällölle. Luottamus kouluttajan ja koulutettavien välillä edistää opetuksen laadun kehittymistä, sekä sitä, että koulutettavat saavat odotuksilleen paremmin vastinetta.

Koulutuksen tärkein tavoite on tuottaa digitointiasiantuntijoita, joilla on vankkaa osaamista niin kuvaamisen, soveltavan tietotekniikan kuin biologisten näytetietojen tulkinnankin osalta. Opetusmenetelmänä on ollut vanha ja varma käytännönharjoitusten tekeminen, eli tekemällä oppii. Erityisesti näytetietojen tallentaminen vaatii toistoja, sillä kerääjän käsiala ja tapa ilmoittaa keruutietoja voi vaatia pitkääkin pohdintaa niitä tulkittaessa. Hankalimmat koukerot onkin otettu yhteiseen syyniin, jolloin kaikki oppivat – myös kouluttajat. Haasteena kouluttajalle tekemällä oppimisessa on opittujen asioiden dokumentointi, johon ei tunnu riittävän aikaa tai muistikapasiteettia. Dokumentoinnin delegointi koulutettaville onkin toiminut näppäränä osaratkaisuna ongelmaan.

Olen usein sanonut opettajan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi kovan äänen sekä varmuuden mutta myös nöyryyden omaan tekemiseen. Pelle ei saa olla, mutta huumorilla voi usein saada asiat niiden oikeaan mittakaavaan. Kurssisalissamme onkin ollut hyvä meininki ja ilmapiiri. Kiitos siitä kuuluu myös koulutettaville, joiden kypsä asenne on sallinut eri-ikäisten ja erilaisen taustan omaavien välille hyvän yhteishengen. Tästä on hyvää jatkaa syyslukukaudella. Niin, tehden ne opetusohjelmat a, b ja c.

Riitta Tegelberg